Merin matkablogi; Chili Con Carnea ja lintubongausta Benalmadenassa

Pidettiin kaveriporukalla useampi palaveri matkan ajankohtaan ja ostamiseen liittyen.
Sovittiin, että palaveerataan vielä siitä, mitä kukin toivoo matkan aikana näkevänsä ja
kokevansa. Omien kiireidemme ja ”turnausväsymyksen” (=loman tarpeessa) vuoksi tämä
palaveri jäi pitämättä. Viestirinkiimme ehti kuitenkin tulla linkit kahdesta kohteesta:
Caminito del Rey -vaellusreitti ja Sierra Nevada -vuoristo.

Saavuttiin Malagan lentokentälle paikallista aikaa maanantaina 4.4.2022 klo 0.25.
Maanantaiaamu elvyttiin. Päivällä suunnattiin auton nokka kohti Malagaa. Haisteltiin ilmaa
ja meininkiä. Kasvomaskeja käytettiin aina ollessamme sisätiloissa. Söimme Cafeteria
Vips Malagassa. Mikä loman aloitus, kun ruuat olivat pettymys. Valitsimme annokset, jotka
olivat mauttomia kana- ja lihakulhoja nuudelin ja kasvisten kera. Huono maku valtasi suun
ja mielen. Illalla käytiin majoituksemme läheisyydessä olevassa Vinoteca Moncloa –
viinibaarissa, jossa otettiin viinien lisäksi myös pihviannokset. Ja miten onnelliseksi hyvä
ruoka meidät saikin. Tykästyin paikkaan, joka oli sisustettu viinitynnyrein ja tummia värejä
käyttäen.

Tiistaina oli shoppailupäivä Malagassa. Kukaan meistä ei tosin löytänyt mitään ostettavaa.
Alkuillasta käveltiin Malagan rantaviivaa pitkin. Matkan varrella nähtiin värikäs valtavan
kokoinen kuutio. Lähestyimme paikkaa, joka osoittautui Centre Pompidou Malaga –
museoksi. Kummastelimme monivärisiä lasiseiniä ulkoa päin. Museossa olisi ollut
modernin taiteen näyttelyitä. Pysähdyttiin syömään Restaurante Gaucho Malagaan.
Valitsimme listalta burritot. Burritossa oli makua ja nälkä lähti. Ilta vietettiin Aperol Spritziä
nauttien Centro Historicossa eli Malagan vanhassa kaupungissa.

Aamu lähti hyvin käyntiin brunssilla ja Mimosa drinkillä

Oljenkorsi mahtavaan päivään: keskiviikon aamubrunssi Benalmadenan The Sunny Side
Cafe -rantakahvilassa. Näkymät merelle olivat upeat. Aurinko paljastui enemmän ja
enemmän pilvien takaa. Brunssin kruunasi Mimosa -drinkit. Kylläisinä suunnattiin
ostamaan 9,90 euroa maksava yhden suunnan lippu Teleferico -kaapelivaunurataan.
Vieressä oleva Tivoli World -huvipuisto oli harmiksemme suljettu. Pieni ja aluksi huteralta
tuntunut vaunu vei meidät 770 metrin korkeuteen Monte Calamorron huipulle. Siellä oli
näköalapaikkoja kaukoputkineen (kantama on kirkkaalla säällä Afrikkaan asti),
ruokailupaikka ja lintupaikka.

Fundacion Valle de las Aguilas -lintupaikan pääsylippu maksoi 5 euroa. Paikassa oli
nähtävillä mm. haukkoja, kotkia ja pöllöjä häkeissään ketjuihin kytkettyinä. Istuimme
katsomoon, missä alkoi näytös. Vanhempi ja nuorempi mies esittelivät yleisölle lintujen
lento- ja saalistustaitoja. Linnut myös lensivät korkeammalla tai matalammalla yleisön läpi.
Sanotaanko näin, että adrenaliinitasot olivat hetkessä korkeat ja suusta saattoi tulla
muutama ärräpää säikähdyksestä.

Yleisö sai halutessaan nostaa käden vaakatasoon,
jotta nämä ns. lintukuiskaajat houkuttelivat linnun istumaan katsojan käsivarrelle. Matka
alas vuorelta tulimme asfaltoitua kävelytietä pitkin. Poikkesimme polulta päästäksemme
näkemään Mirador del Lobo -näköalatasanteen. Lähemmäksi emme päässeet
loman aikana Sierra Nevadan -vuoristoa. Kun oikein siristi silmiään, niin näki lumihuippuisen vuoriston horisontissa. Meitä jäi askarruttamaan, mitä näköalatasanteellaoleva susipatsas edusti. Yllätti, kuinka paljon käveleminen otti jalkoihin.

Elämämme suurimmat pizzat nautittu Benalmadenassa!

Nyt maistui XXL –
kokoinen olut ja pizza. Illan ohjelmanumeromme oli tutustuminen Puerto Marinaan.
Kävelimme Parque de la Paloma -lintupuiston läpi. Lintupuistossa mieleenpainuvimpia
olivat vuohet, riikinkukot, kanit, kilpikonnat, kaktuspuutarha, bambut ja kuntoiluvälineet.
Ihana rauha ja puiston yllätyksellisyys vapaine eläimineen tuottivat mielihyvää.
Hienostuneessa Puerto Marinan satamassa ihannoitiin huvipursia ja merta sekä lipiteltiin
viiniä. Kävellyt kilometrit tuntuivat jo kropassa ja oli suunnattava majapaikkaamme
nukkumaan.

Torstai ja ensimmäinen rantapäivä Fuengirolassa. Uskaltauduttiin uimaan meressä.
Käytiin syömässä La casita Mexicana Fuengirola -ravintolassa. Söin Chili con carnea
isoäidin tapaan. Valinta oli oikea, nautin jokaisesta haarukallisesta. Illalla menimme
katsomaan auringonlaskua Trocadero Benalmadena -rantaravintolaan. Puurakenteisen
ravintolan sisätiloissa oli dj soittamassa musiikkia. Musiikki kuului myös ulkoterasseille,
joita oli useampia. Terassilla nautiskelimme drinkkejä auringon laskiessa. Suorastaan
tuskailimme, kuka meistä istuisi huomenna auton ratin takana.

Caminito del Rey vaellusreitti peruuntui, ikäväksemme

Aamuvirkkuna tutkiskelin Caminito del Rey -vaellusreittiä muiden nukkuessa. Osoittautui,
että reitille tulisi varata aika. Vapaana oli kaksi aikaa: tälle kyseiselle päivälle ja lauantaille.
Matkaseuralaisteni herättyä kerroin aamun nettisurffailuistani. Päätimme oitis varata ajan
vaellusreitille, mutta vapaita aikoja ei ollut loma-ajallemme enää lainkaan.

Miksi en tehnyt
aamulla ajanvarausta? Miksi en herättänyt matkaseuralaisiani kysyäkseni
ajanvarauksesta? Se siitä sitten. Tähän asti olimme kulkeneet joko jaloin tai autolla.
Päätettiin perjantaina kokea julkinen junaliikenne. Kenenkään ei tarvinnut olla kuskina.
Matkustettiin junalla Malagaan. Menopaluu ladattavan kortin kanssa oli 5,90 euroa.
Ostettiin kävelymatkan varrelta pizzat ja limsat evääksi Playa de la Malagueta Beachille.
Rantakulttuuri oli kaupustelijoita lukuun ottamatta hyvinkin Suomen kaltaista: auringosta ja
eväistä nauttimista puolison tai kavereiden kanssa, musiikkia sekä Beach Volleyn
pelaamista.

Perinteinen pääsiäiskulkue valtasi kadut Malagassa

Malagan kaduilla oli pääsiäiskulkue. Rummut löivät tahtia ja nuoret kantoivat lavetin päällä
olevaa Neitsyt Mariaa. Paikalla olevien ihmisten lukumäärää oli mahdoton laskea. Jos tältä
lomamatkalta saisin koronatartunnan, epäilisin sen tarttuneen tänä hetkenä. Väentungos
ahdisti. Silmiin pistävää oli näin korona-aikana nuorten vedenjuonti samasta kanisterista.
Illalla repäistiin ja syötiin fiinissä paikassa: Bodega bar Pimpi. Ovella tuli jonottaa
vapautuvaa pöytää. Tilasimme pihviannokset ja viiniä. Ruoka oli kallista, mutta rahan
arvoista. Tarjoilusta tuli maksaa erikseen 0,90 euroa henkilöä kohden. Ehdottomasti
lomamatkan paras ruokakokemus, mihin matkaseuralaisenikin samaistuivat!

Lähiliikenne junat aurinkorannikolla toimii sujuvasti ja edullisesti

Tykästyimme junamatkustamisen elämyksellisyyteen ja helppouteen. Näin ollen lähdimme
taasen junalla Malagaan. Matka ladattiin eiliselle kortille ja näin ollen menopaluulle
maksettavaa jäi 5,40 euroa. Kummipoika totesi hersyvästi hykerrellen ennen reissuun
lähtöäni minun syövän Espanjassa mustekalaa. Olihan siis kummitädin maistettava
mereneläviä, jotta pääsee kertomaan tästä elämyksestä.

Söin paellaa, jossa olimustekalaa, simpukoita ja katkarapuja. Valitettavasti merenelävät eivät hivelleet
makunystyröitäni. Mutta mikä parasta, olen taasen yhtä kokemusta rikkaampi. Mentiin
samaiselle Playa de la Malagueta Beachille ottamaan väriä ihonpintaan. Alkuillasta
vierailimme Alcazaba -linnakkeessa. Ylhäältä oli upeat maisemat Malagaan ja merelle.
Linnoituksessa oli kauniita puutarhoja, upeita vesielementtejä ja muinaista keramiikkaa.
Lattiakivetykseen oli uurrettu väylä veden virtaamiselle alaspäin.

Matkatoverini etsi netistä arvostetun pihvipaikan. Ajatus siitä, että saisi matkustaa
lentokoneessa yön yli Suomeen kylläisenä, tuntui aivan mahtavalta. Valintamme oli El
Castronauta -ravintola. Ravintolassa ei ollut saavuttuamme muita asiakkaita, kunnes
istuuduttuamme pöytään paikalle saapui liuta muita asiakkaita. Tarjoilija tuli luoksemme ja
teimme tilauksen. Juomat saapuivat. Jonkun ajan kuluttua myös ruuat saapuivat, mutta
vain minulle ja toiselle matkatovereistani.

Odotettiin jonkun aikaa viimeisen ruoka-
annoksen saapumista, kunnes päätettiin alkaa syömään jo jäähtyneitä annoksia. Ilman
ruokaa jäänyt matkaseuralaiseni meni viimein tiedustelemaan annoksensa perään. Asiaa
pahoiteltiin ja perusteltiin väkitungoksella. Hyvitykseksi tarjottiin ilmaiseksi toisia
virvokkeita. Tähän emme suostuneet, vaan vaadimme saada alennusta tilauksen
loppusummasta. Tarjoilija tuli hetken päästä kuitin kanssa, mistä oli poistettu vain
juomamme kolmen Coca-Colan hinnat. Pöyristyttävää. Loman ravintolakokemukset
alkoivat ja valitettavasti myös päättyivät huonoon makuun suussa ja mielessä. Mutta kaikki
hyvä loppuu aikanaan, niin kuin tämäkin reissu. Alkuyöstä otimme suunnaksi siis Malagan
lentokentän.

Lue myös Merin matkassa aiemmat blogit täältä.